Laulunpesä / Vocal Nest 2014-2015, HYKS Psykiatriakeskus/HUH Psychiatry Centre. Image: Karolina Kucia

Laulunpesä / Vocal Nest 2014-2015, HYKS Psykiatriakeskus/HUH Psychiatry Centre. Image: Karolina Kucia

Ihmisääni, sensibiliteetti ja affektiivinen kytkös

(Scroll down for English)

 

Tutkin sanattoman ihmisäänen mahdollisuuksia psyykkisen kärsimyksen tilanteessa äänitaiteen ja nykymusiikin keinoin.

 

Tutkimukseni tarkoituksena on kehittää äänen virittävään taipumukseen pohjautuva osallistava, taiteellinen toimintatapa ja tutkia sen avulla, kuinka saattaa ryhmä ihmisiä virittäytymään yhteen ja luomaan jaettu resonanssitila.

 

Tutkimukseni luo uuden kohtaamispinnan taiteellisen ja lääketieteellisen tutkimuksen välille. Se liittyy taiteellisen tutkimuksen metodologiseen viitekehykseen, jossa taiteellista praktiikkaa pidetään tiedontuottamisen ensisijaisena muotona. Laaja-alainen tutkimus toteutetaan virallisena tutkimusyhteistyönä HYKS psykiatrian kanssa. Taiteen tekemiseen ja kokemuksellisuuteen perustuva hanke paikantuu nykymusiikin ja äänitaiteen, sekä taiteen hyvinvointivaikutusten ja terveydenhuollon risteyskohtaan.

 

Hankkeeseen sisältyvien äänitaideteosten ainutlaatuinen lähtökohta on, että ne tehdään yhdessä HYKS Psykiatriakeskuksen ja heidän potilaidensa kanssa. Olen toteuttanut kaksi taiteellista työpaja-prosessia HYKS Psykiatrian piirissä hoitoa saavien potilaiden kanssa 02–05/14 ja 10/16–03/17. Näistä kohtaamisista syntyi äänimateriaalia, jonka pohjalta kompositioin tutkimukseni taiteelliset osiot. Tutkimuksen tuloksena julkaistaan 3 -osainen  Hospital Symphonies –teossarja.

 

Taiteellis-tutkimuksellisen prosessin ytimessä on inhimillinen kohtaaminen, jossa olen laittanut myös itseni tutkijana likoon, altistanut itseäni haavoittuvuudelle. Hyödynnän ihmisäänen sanatonta ulottuvuutta asettuessani yhteiseen äänen psykiatrista hoitoa saavien ihmisten kanssa.  

 

Äänen virittävään vaikutukseen pohjaavan taiteellisen työtavan lähtökohtana on turvallinen tunnelma, sanattoman äänellisen avauksen tekeminen ja virittäytyvä kuunteleminen. Työvälineenä on jokaisen oma ääni.  Viittaan äänellisyydellä ihmisäänen resonoivaan luonteeseen, joka välittää affektiivista tietoa ja on luonteeltaan kommunikoivaa.

 

Käytäntö toimii taiteellisena tutkimusmenetelmänä, jonka avulla voidaan potentiaalisesti siirtyä asteittaisesti yksilösubjektia korostavasta kielellisestä positiosta sanattoman äänellisyyden ja affektiivisen kytkeytymisen piiriin. Sen avulla voidaan saada näin aistista ja kehollista tietoa yksilöiden ja keho-mielten välille avautuvasta affektiivisesta kokemusalueesta.

 

Tavoitteeni on tuoda äänitaiteen avulla sanattoman tason ilmaisullisia prosesseja tunnettavaksi ja tiedettäväksi, sekä rationalisoida ongelmattomaksi näitä ihmisyyteen kuuluvia piirteitä, joita pidetään herkästi epänormaaleina ja työnnetään yhteisen todellisuuden reunamille. Äänellisessä resonanssissa kanssakäyminen toisten kanssa tulee mahdolliseksi ilman sosiaalisia erotteluja ja tarkkoja yksilörajoja: sanattomassa ihmisäänessä ei voida kuulla eroa sen välillä kuka on sairas ja kuka ei.

 

Taustalla on oletus, että äänellisen virittäytymisen kokemus voi vilkastuttaa ihmisten vuorovaikutuksellista alttiutta (sensitiviteetti) ja herkistymisen kykyä (sensibiliteetti). Tarkoitan sensibiliteetillä tietynlaista haavoittuvaisuutta: perustavaa ja aktiivista kykyä herkistyä toisiin ja ympäröivään todellisuuteen järkeistävän puheen tuolla puolen.

 

Kysymys sensibiliteetistä liittyy yritykseen hahmottaa ja sanallistaa minkälainen vuorovaikutuksellinen, affektiivinen rekisteri missäkin virittyy. Yhteiskunnallisesta tulokulmasta tutkimukseni tukeutuu näkemyksiin yhteisöllisen sensibiliteetin köyhtymisestä nyky-yhteiskunnassa, jonka parissa olemme työskennelleet Future Art Base (fAb) -hankkeessa. Elämme sosio-poliittisessa tilanteessa, jossa korostuu ongelmallinen suhde nykyisen arvontuotannon muodon ja mielenterveyden välillä. Vallitseva tilanne on mm. Franco Berardin (2014) mukaan alkanut vaikuttaa kykyymme olla suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Tämä ilmenee hänen mukaansa ainakin hermostollisena ylilatautumisena, sekä sosiaalisen ja affektiivisuuden tasojen oireiluna, kuten heikentyneenä kykynä myötätuntemiseen. Signaaleja myötätuntemisen ja vuorovaikutukseen virittymisen kyvyn heikentymisestä voidaan nähdä nyky-yhteiskunnassa laajemmin, jossa pelko ja epäluuloisuus ovat ottaneet valtaa.

 

Tutkimukseni alustavien tulosten perusteella esitän, että sanaton äänellinen ilmaisu avasi aistisen kohtaamistason, jonka piirissä ihmisten sensibiliteetti saattoi elävöityä ja uusia reittejä kommunikaatioon syntyä. Kun ihmisille tapahtuu jotakin tällä kokemisen ja aistimisen saralla, sillä on myös yhteiskunnallista merkitystä. Taiteellisen tutkimustyön perustelu psykiatrisessa sairaalassa perustuu tällöin enemmän kulttuurisen tasa-arvon kuin terveysvaikutusten näkökulmaan.

 

Tutkimus on sitoutunut lääketieteellisen tutkimusetiikan asetuksiin ja velvoitteisiin. Se on saanut HUS:n Naisten, lasten ja psykiatrian Eettisen toimikunnan puollon 06/2014, sekä HUS –lääketieteellisen tutkimusluvan 12/2015 ensimmäisenä Suomessa taiteelliselle tutkimukselle.

 

Artikkelini Sanaton ääni ruumiillisena kohtaamisena – Huomioita sensibiliteetistä ja virittäytymisen kyvystä täältä. Julkaistu niin & näin -lehden numerossa 3/2017. Open access. 

 

Voit kuunnella Koneen Säätiön podcastista tarkemmin tutkimukseni taustasta, toteutuksesta ja tähän astisista tuloksista. Podcastin ohessa kuuluu otteita tutkimukseni 1. taiteellisesta osiosta, Laulunpesästä.

 

Voit myös lukea Laulu koskettaa yhteisöllistä sensibiliteettiä –blogikirjoituksestani taiteellisen tutkimukseni ensimmäisistä havainnoista.

 

Tutkimuksen 1. vaiheesta voit lukea myös Kirkko & Kaupunki -lehden artikkelista "Heidi Fast tekee äänitaidetta psykiatristen potilaiden kanssa". 

 

Taiteellista tutkimustani ovat tukeneet: Koneen Säätiö, Aalto Media FactoryAalto-yliopisto, Taiteen edistämiskeskus, Helsingin Kaupunki sekä HUS Psykiatria

 


Human voice, sensibility and affective connection

 

My artistic research explores the potentialities of human voice in the condition of suffering, by the means of vocal sound art and contemporary music.

 

The aim of my research is to develop an artistic approach, based on the attuning tendency of vocal voice, and explore with it, how could it be possible to invoke a group of people to attune together and create a shared resonance sphere.

 

My research creates a new meeting point between artistic and medical research. The project is linked to a methodological framework of artistic research, in which artistic practice is apprehended as the key method for knowledge production. The multidisciplinary study is actualized in co-operation with HUCH Psychiatry. The project, based on artistic work and experience, is positioned in between the fields of contemporary music, sound art and health care.

 

The unique starting point of the artistic parts of the research is, that they are realized in co-operation with the HUCH Psychiatry and their patients. I have guided two artistic workshop periods with the in- and outpatients of HUCH Psychiatry 02-05/2014 and 10/2016-03/2017. Anonymous sound material was produced at these encounters, based on which, I compose the artistic parts of my research. The Hospital Symphonies –series is a result of this research project, operating as artistic evidence, that something happened.

 

At the core of my artistic research process is an encounter, in which I have exposed also myself, as a researcher, to vulnerability. I operate with the non-verbal dimension of human voice, as I position myself to a shared vocal situation with the participating people, who receive psychiatric care.

The artistic practice is conditioned by a secure atmosphere, a non-verbal expressive opening, and a process of yielding to attuned states of listening. The medium is each participant´s own, unique voice. By vocality, I refer to the resonating nature of human voice, that emits affective knowledge, and is communicative.

 

The practice operates as a research medium, that potentially enables a gradual transition from a verbal, subjective position towards an atmosphere-like and affective non-verbal experience. Thus, it potentially exposes sensate and embodied evidence of the affective experiential zone between the body-minds.

 

My aim is to promote knowledge about the non-verbal expressive processes via sound art, and also to rationalize these features of being a human more unproblematic, which are often considered abnormal and pushed to the margins of social reality. In the vocal resonance field, the communion with others is possible without strict distinctions and borderlines: in the non-verbal human voice, one cannot make distinctions between who of us is sick and who is not.

 

The research is based on a thesis, that the experience of vocal attunement might animate one´s sensitivity and sensibility. By sensibility, I mean a sort of a vulnerability: an active ability to sensitize and attune to the surrounding reality beyond verbal communication.

 

The question of sensibility is connected to an attempt to perceive and verbalize the relational, affective register that is formed in a particular situation. From the perspective of social criticism, it may also make sense to lean on the understandings of the impoverishment of communal sensibility in contemporary society. We live in a socio-political situation that has, according to Franco Berardi (2014), started to influence our ability to connect with the surrounding reality. According to Berardi, this is manifested on nervous, social and affective levels, such as a weakened ability to feel compassion. In my work, I am trying to promote a deeper, slower level of understanding and dialogue of sensibility, and to expand the observations of where sensibility may be decreasing and increasing.

 

Based on the first results of my research, I propose, that non-verbal vocal expression opened a level of embodied encountering between people, within which people´s sensibilities could enliven and new kinds of routes to communication be composed. If something happens to people in this field of experiencing and feeling, society is affected.

 

My research has received an approval from HUS Ethical Committee as well as HUS-research permission, which was the first time for artistic research in Finland. An informed consent has been received from the participating patients.

 

You can read more information from my text in Kone Foundation Boldness Blog Singing Touches Shared Sensibility here.